Pakkoenglantia

Liityin lopulta Ravelryyn, vaikka englannin kieli lähes aiheuttaa pahoinvointia. Opiskeluaikana sain englannista yliannoksen, ja nyt ruotsi ja saksa tuntuu paljon mukavammilta. En tiedä tuleeko sinne laitettua paljonkaan omia töitä, kun ne tulee kuitenkin tänne blogiin. Mutta siellä on joidenkin podcastien keskusteluryhmiä ja KALeja joihin halusin päästä mukaan. Tyhmiä kysymyksiä tulen luultavasti esittämään ennen kuin opin käyttämään sitä. Olen siellä nimellä Marinsilmukoita.

Löysin podcastit viime syksynä, jonkun bloggaajan vinkistä. Aika on kuitenkin kortilla, joten valitsen aika tarkkaan mitä katson. Katson Heivattuja kudelmia, olen lukenut Marin blogia monta vuotta. Viime syksynä aloin katsoa Silmusolmua mutta sen ensimmäisiä jaksoja en ole katsonut. Muutama viikko sitten aloin katsoa Palasia arjestamme ja siitäkin on vanhat jaksot katsomatta. Tuskin katsonkaan vanhoja jaksoja enää. Muutamia muitakin olen vilkaissut, mutta jotkut olen hylännyt heti ja joitakin katsonut muutaman jakson.
Mulla on aika kovat kriteerit mitä katson, vaikka itse en pystyisi tekemään minkäänlaista podcastia. Ihan ensiksi puheesta pitää saada selvää, murre ei haittaa ollenkaan jos muuten puhuu selvästi. Sisältö pitää olla sillä lailla tuttua, että jos kudotaan vain ulkomailta tilatuista tai erikoisliikkeistä ostetuista kalliista langoista niin en jaksa seurata. Puhujan ulkonäkö häiritsee toisinaan, eli jos on lävistyksiä tai paljon tatuointeja en pysty katsomaan. Samoin liian avonaista pukeutumista en jaksa katsoa. Monessa podcastissa kamera on alhaalla, joskus se häiritsee enemmän joskus vähemmän. Ja turhaa jaarittelua en jaksa kuunnella. Eikä se ole jakson pituudesta kiinni: tunnin jakso voi olla täyttä asiaa tai muuten mukavaa kuunnella, kun taas parikymmentäkin minuuttia voi olla liikaa jos ei kerta kaikkiaan ole asiaa. Ja jos puhuja paimentaa koko jakson ajan kotieläimiä, en jaksa katsoa.