Pitkä kuuma kesä

Tämä kesä on mennyt ihmetellessä säätä. Neljä vuotta sittenkin valitin blogissa kuumaa kesää, mutta ei se ollut mitään tähän verrattuna. Ainakaan se ei ole jäänyt mieleen pitemmäksi aikaa, toisin kuin esimerkiksi 2011, johon taas liittyy joitakin muita asioita joista muistaa että silloin oli kuuma, vaikka se kesä menikin vähän kuin sumussa. Serkkuni tiivisti muisteluni "ikimuistoinen kesä josta ei muista mitään".

Tämän kesän kuumuus oli yksi syy siihen että hankin itselleni uimapuvun ja 18 vuoden tauon jälkeen kävin uimassa. Reissussa poikettiin samaan rantaan missä kävin lapsena uimassa. Ranta oli hienompi kuin muistinkaan ja vesi oli tosi lämmintä - ja mä ihmettelin miksen ole käynyt uimassa näinä vuosina. No ehkä siksi että tämän lähimmän järven mutapohja ei ole niin kiva ja muina kesinä on sinilevä tullut ennenkuin vedet ehtii kunnolla lämmitä.

Kevät ja alkukesä oli todella kuivia. Niin kuivia, että nurmet ei ole kasvaneet odelmaa eikä ole saatu toista rehusatoa. Meillä satoi 3.5. ja seuraavan kerran 18.6. Kesäkuun toisella viikolla kyllästyttiin odottelemaan sadetta ja vedettiin sadetin kasvimaalle. Kasteltiin kasvimaat ja osa perunastakin pariin kertaan oikein kunnolla ja saatiin jotakin pelastettua. Koska aurigonpaistetta on riittänyt, kasvihuoneessa tomaattisato on ollut mahtava - jotakin ihan muuta kuin viime vuonna. Pavut on myös tykänneet lämmöstä.
Sademäärät: toukokuu 19 mm
                     kesäkuu 54 mm
                     heinäkuu 49 mm
                     elokuu 34 mm

Yhtenä päivänä elokuun alussa ihailin kukkivaa pellavapeltoa. Samalla huomasin ison lauman perhosia, sellaisia mitä en ollut ennen nähnyt. Ihmettelin mitähän ne on, kun minusta ne näytti yökkösiltä ja yökkösethän lentää yöllä. Ne ei olleet hetkeäkään paikallaan niin en saanut kunnon kuvaa enkä tuntomerkkejä - kun en tiennyt mitä olisi pitänyt etsiä. Seuraavana päivänä sain lajinmäärityksen sanomalehdestä: siinä luki että gammayökkönen on vallannut Suomen. Niitä oli vielä seuraavana päivänä muutama, ja sitten ne häipyi.

Kesäkuun lopussa meidän perheomenapuulle kävi näin. Siinä oli kaksi latvaa liian terävässä kulmassa ja siitä se halkesi - taimistolla se oli niin tehty, en tiedä miksi, pitäisihän ammattilaisten tietää oksakulmat. Itsekin olisi voitu valita toisenlainen puu, mutta olisiko tämä sitten ollut ainoa näistä lajikkeista. Juuri olin hämmästellyt kuinka paljon puussa on raakileita, enemmän kuin koskaan ennen. Yritin pelastaa jotakin ja tehdä raakileista mehua, mutta ei siitä tullut kunnollista. Päätettiin että katsotaan kasvaako ja kypsyykö omenat kaatuneessa puussa ja siivotaan se pois vasta syksyllä. Harvensin raakileita reilusti, ja jäljelle jääneet kasvoi aivan käsittämättömän suuriksi. Omenahilloa tuli keitettyä monta kattilallista.

Tomaatteja on tullut paljon, mutta joku ongelma kasvihuoneessa on. Jo parina vuonna osassa lajikkeita on ollut tällaisia vikoja, mutta tänä vuonna kaikissa lajikkeissa. Mikähän virus tämä on ja saakohan sitä mitenkään siivottua pois. Eihän tuosta muuten haittaa ole, mutta on ikävän näköisiä.

Tämä karviainen on yksi syksyn kauneimpia kasveja. Sitä ihailen tässä samalla kun vilkaisen ulos ikkunasta. Hyötykasvi voi olla samalla koristeellinenkin.