Suunnaton tie

Sain kirjastosta lainaan uutuuskirjan Tiina Kuun Tuhansien villasukkien maa. Kauniita malleja kaikki. Monessa mallissa on kirjoneuleraita varressa - sen kanssa saa olla tarkkana ettei se kiristä. Ja minulla ainakin varren kuvio jäisi piiloon housunpuntin alle, ettei sitä pääsisi ihailemaan muut kuin itse vain. Muutama malli on kokonaan kirjoneuletta, ja joskus paremmalla ajalla kudon jonkin niistä. Ensimmäiseksi valitsin mielestäni helpon mallin Suunnaton tie, koska laina-ajan piti riittää kutomiseen. Tähän oli helppo vaihtaa kantapää hollantilaiseksi ja kirjoneuletta oli vain vähän. Kudoin Nallesta, mutta 2,5 ja 3 puikoilla ja otin pienimmän koon eli 60 s. Ajattelin että se saattaisi sopia minulle, mutta varren kirjoneule kiristi sen verran että ei sopinutkaan. Onneksi tytölle sopi. Kirjoneuleessa olisi voinut olla vieläkin isommat puikot mutta kun en omista niitä välikokoja.

Tämä on vähän erilainen sukkakirja. Yleensä sukka- ja muissakin neulekirjoissa alotetaan oikeasta ja nurjasta silmukasta ja kolmekymmentä ensimmäistä sivua on perustekniikkaa, ja se on ärsyttävää. Tämä kirja menee toiseen ääripäähän: ei mitään tekniikkaohjeita. Tai saattaa jotakin olla mallien ohjeissa, mutta en lukenut koko kirjaa. Alussa on viisi sivua yleisiä ohjeita, mutta tekniikan osalta ei ole itse ohjeita vaan viittauksia nettiin ja pääasiassa ulkomaankielisiin ohjeisiin. On toki viitattu myös Ullaan. Minusta kirjassa olisi voinut olla ainakin ohje silmukoiden luomiseen kärjestä alotettaviin sukkiin, eikä vain käskyä hakea netistä. Mutta toisaalta, jokin linja tekijän on otettava, jos olisi joitakin tekniikkaohjeita niin millä perusteella vedettäisiin raja että mitä ohjeita on ja mitä ei. Minä esimerkiksi en ole koskaan kutonut kärjestä alotettuja sukkia ja siksi olisin sitä luomisohjetta kaivannut, mutta joku toinen voi sanoa että kärjestä alottaminen on maailman helpointa eikä osaa alottaa varresta. Minä nyt vain suren niitä joilla ei ole tietokonetta ja nettiä - heitäkin on paljon vaikka sitä ei haluta uskoa.