Kauniina mutta vähän viileänä sunnuntaipäivänä toukokuun alussa tehtiin taas retki nuorimmaisen ja hänen kummitätinsä kanssa. Nyt ei oltu kansallispuistossa eikä muullakaan suolla, vaan meren rannalla.
Ensimmäinen kohde oli Yyteri, yksi Suomen ja Pohjoismaidenkin pisimmistä hiekkarannoista. Sinä päivänä ei tarvinnut kulkea yksin tyhjää hiekkarantaa, vaan oli vaikeaa saada kuvaa jossa ei näkyisi ihmisiä.
Matka jatkui Mäntyluotoon ja Kalloon. Käveltiin aallonmurtajan päähän, mistä näkyi Reposaari ihan lähellä. Siellä ei ollut sopivaa piknikpaikkaa, joten syötiin eväitä Kallon kallioilla, siinä missä "kaikki" käy katselemassa ja kuvaamassa myrskyävää merta. Kyllä siinä tällainen maakrapukin voisi istua vaikka kuinka kauan ja katsella merta. Pieni harmituksen aihe oli, kun satamassa oli saksalainen laiva joka oli tullut Ruotsista puutavaralastissa.
Seuraavana oli Reposaari. Olisi menty Merimestan näköalatasanteelle, mutta sisällä oli kyltti että käynti ulkokautta ja tarjoilija lupasi avata oven, odoteltiin kymmenen minuuttia eikä ovea avattu ja lähdettiin pois. Kirkkoon ei koronan takia päässyt. Käveltiin hautausmaalla ja bongattiin olympiavoittajan hauta. Sitten kierrettiin linnakepuisto ja kiivettiin tähystystorniin.
Seuraavaksi ajettiin saaristotietä Ahlaisiin. Oli tarkoitus kiertää luontopolku Sandössä, mutta ei löydetty mitään opasteita polulle. Yhtä metsätietä arveltiin siksi, mutta kun porukan nuorin ei halunnut enää kävellä, lähdettiin pois. Poikettiin Kitukoskelle syömään loput eväät. Sinne pääsee autolla ihan lähelle ja siellä on iso leiripaikka jossa on monenlaista laavua, kotaa ja katosta ja useampi nuotiopaikka. Toiset retkeilijät kutsui meidät nuotiolleen kun olivat lähdössä, istuttiin siinä vähän aikaa ja huolehdittiin sammutuksesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti