Onkohan se UFO?

Ehkä ei kuitenkaan, kun se on jo näinkin pitkällä. Vaikka jäljellä onkin ikävin vaihe.

Aloitin tätä reilu neljä vuotta sitten ja sain kudottua takakappaletta siihen asti kun olisi pitänyt mittailla joko kädentiet on tarpeeksi korkeat ja pitäisi päätellä silmukoita pääntietä varten. Sitten sairastuin mykoplasmaan joka vei kaikki voimat, ja samaan aikaan pari muutakin juttua vei energiaa ja aikaa. Siihen mittailuun ja ohjeesta perille pääsemiseen tarvitaan tilaa ja työrauhaa enemmän kuin kaksi minuuttia, joten se jäi odottamaan parempia aikoja. Viime syksynä menin sitten yhdelle kansalaisopiston kurssille jossa sai tehdä kaikenlaista oman kiinnostuksen mukaan, ja otin tämän käsittelyyn. Kun pääsin vauhtiin ja kuvio alkoi tulla ulkomuistista kudoin tätä sitten kotonakin ja taisi olla joskus matkatyönäkin.

Ja nyt on vain kappaleiden yhdistäminen tekemättä. Onko kellään kokemusta Purosta, kestääkö se ompelua sen vertaa että saisi kappaleet ommeltua yhteen, vai pitäisikö käyttää jotakin "parempaa" lankaa?

En yleensä esittele keskeneräisiä töitä, mutta tämän nyt näytän vähän siinä tarkoituksessa että tulee paineita tehdä valmiiksi asti.

                                                                                                                                                                                                                                                

 

Jalkapallopipo

Poika tarvitsi ohuemman pipon kevääksi, kun villamyssy on jo liian lämmin ja pelatessa taas ei voi käyttää lippistä. Yhden kuviollisen trikoopalan reunasta löytyi riittävästi yksiväristä kangasta, merkki on Karnaluksista. Ei ole oikein tuo eesti keel hallinnassa, mutta arvelin että merkki on silitettävä. Se tarttuikin helposti kiinni 160-asteisella raudalla, ja mä jo luulin että tämähän kävi helposti. Mutta ensimmäisen käytön jälkeen merkki oli osittain irti - ei muuta kuin ompelemaan kapealla siksakilla kiinni. Seuraavan merkin tiedän ommella heti, silitys toki helpottaa ompelua kun merkki pysyy paikallaan.

Tulin muuten ostaneeksi pitkästä aikaa Suuren Käsityön, kun siinä maaliskuun numerossa oli muutama malli mitkä näytti mahdollisesti käyttökelpoisilta: juoksutrikoot, miehen verkkapuku, sekä kaksipuoleinen virkkausmalli. Kotona pääsin sivulle kuusi asti, kun muistin miksi en enää tilaa lehteä enkä irtonumeroitakaan osta kovin usein. Mä odotan käsityölehdeltä uusia malleja eri tekniikoin, tietoa uutuuksista ja juttuja käsityön harrastajista ja ammattilaisista. Mua ei sen sijaan kiinnosta mistä helsinkiläisestä putiikista on ostettu vajaakanttisesta lankusta kyhätty penkki hintaan 270 euroa tai mitä töhnää kuvien mallin hiuksiin on laitettu. Uusia malleja lehdessä taitaa olla vain ommeltavat mallit, kaikki muut on jostakin lainattu. Kuplaneule oli mielestäni Novitalla jo viime vuonna kun Tampereen messuillakin oli moni kilpailuneule tehty sillä mallilla, juuri saman ruusukasmaton näin kudontapiirissä jo talvella, ja viime kesänä näin kun joku virkkasi ihan samannäköistä mallia kuin tuo sisäkkäiset silmukat. Ommellut mallit, ainakin XL-mallit on niin avonaisia että ei sovi mulle. Koululaisten vaatteissa nytkin koot loppui 134 cm:iin, eli ei taaskaan mitään 11-vuotiaalle. Ei taas vähään aikaan tartte ostaa lehteä. Tarttis saada aikaiseksi laittaa tämä sama valitus palautteeksi suoraan lehteen.

Matkatöitä

Talven ja kevään aikana tuli kudottua nämä sukat, niitä kokoja mitkä myin loppuun joulumarkkinoilla.

Sukankudin on sopivankokoinen käsityö mukaan otettavaksi, ja tarpeeksi helppo kun ei tarvi lukea ohjetta. Nyt pitäisi keksiä jotakin muuta minkä voisi ottaa mukaan kentän laidalle, ehkä jotakin kesäisempää. Virkkaaminenkin olisi vaihteeksi kivaa.

Ensimmäiset kylvöt

Pääsiäisenä alottelin kevätkylvöjä: tomaattia, paprikaa, vähän chiliä sekä kukkia. Kesäkukista suosikkejani ovat leijonankita ja tsinnia - niitä on helppo kasvattaa ja vaikka kukintaa saa odottaa loppukesään se kestää sitten talven tuloon asti.

 

Kuten kuvasta näkyy, minulla on aika monta siemenpussia varastossa. Nuuka kun olen niin en heitä mitään päiväysvanhaa tutkimatta pois, ja kyllähän suurin osa siemenistä itää vielä monta vuotta päiväyksen jälkeen. Yleensä puutarhamessuilla innostuu ostamaan liikaa kaikenlaista, ja miehelle lykättiin viime syksynä konemessuilla iso nippu päiväysvanhoja siemeniä, ja postimyynnistä tilatessa ostaa mieluummin monta pussia kun tulee samoilla postikuluilla. Ja esimerkiksi tomaatin siemeniä saattaa olla pussissa 50 ja kun kasvattaa montaa eri lajiketta niin riittäähän se yksi pussi moneksi vuodeksi. Nyt ajattelin kylvää ainakin joistakin kesäkukista kaikki vanhat siemenet pois, ennen kuin ostan mitään uutta. Tampereella olisi taas pian puutarhamessut ja mieli tekisi mennä...

Verkkareita koko porukalle

Piti tehdä tammikuussa vain yläkoululaiselle collegehousut ja verkkarit, mutta loppujen lopuksi tuli tehtyä kaikille muillekin verkkarit. Tyttö tuli valinneeksi mun pritex-varastostani mustan kankaan - joka osoittautui tosi hankalaksi ommella. Ennen pritexissä on ollut nurja puoli vaalea, mutta tässä oli nurjakin puoli musta, melkein mustempi kuin oikea puoli, lisäksi kangas tarttui käsiin kiinni - se löysi joka ikisen karhean kohdan sormista, ja kaiken huipuksi saumurikaan ei tykännyt siitä, ainakin se teki hyppytikkiä vähän väliä. En tiedä mistä se pala oli tullut, kun olen ostanut pritexiä aina kun kaupassa tai kirpparilla näen palan, väittäisin että se oli Euromarketista mutta kun siitä oli jo leikattu jotakin.

Kun sain ne housut tehtyä, mun oli sitten testattava "tavallisella" pritexillä että oliko vika kankaassa vai saumurissa ja ompelin pikkuiselle housut. Ja saumuri pelasi moitteettomasti. Mietin jo että laitan vahingon kiertämään eli vien lopun kankaan kirpparille, mutta sitten ajattelin että se olisi törkeää varsinkin kun kerron sen täällä, ja päätin ommella sen kokonaan housuiksi saman tien, ja siitä tulikin sitten miehelle ja pojalle housut. Paloista taidan tehdä vielä parit rukkaset.

Samaan syssyyn huomasin että omat toiset verkkarit on hajoamassa, joten tein vielä itsellenikin housut. Ennen olen tehnyt taskut sivusaumaan, mutta nyt sain jonkin tilapäisen mielenhäiriön ja ajattelin että teenpäs oikein hienot taskut ohjeen mukaan etukappaleen puolelle. Ohjeen mukaan tehden ei olis tullut hienoja eikä tullut muutenkaan. Oli pakko tehdä aputikkauksia ja lopuksi vielä ommella käsin vetoketjujen molemmista päistä taskupussit kiinni. Eihän taskussa voi olla parin kolmen sentin reikiä, tasku on sitä varten että sinne saa avaimen talteen. Seuraavat taskut teen taas sivusaumaan.


Tämä projekti kesti pari kuukautta, koska helmikuu on niin huono käsityökuukausi. Mun ompelupöytä on niin pieni että siihen mahtuu vain ompelukone, ja saumurin joudun tuomaan olohuoneeseen silloin kun ompelen. Helmikuussa kun on yhdet synttärit niin silloin on siivottava kaikki ompelukset pois muutamaksi päiväksi. Ja toinen hidaste on hiihtoloma jolloin koululaiset on kotona passattavana. Se on kumma juttu että mitä isommaksi lapset tulee sitä vähemmän niistä on apua kotitöissä. Toista se oli ennen, "vanhaan hyvään aikaan".

Ruusukasmattoja

Helmikuu on yleensä huono käsityökuukausi, useammastakin syystä. Nytkään en saanut valmiiksi asti kuin nämä matot.

Ensimmäistä ajattelin pojan huoneeseen, jos vain kelpaa. Toinen sopisi tyttöjen huoneeseen, mutta siellä on nyt yläkoululaisen itse koulussa kutoma matto. Tätä kutoessa ajattelin että tulee varmaan ihan kamala ja liian punainen, mutta kun sain sen pois puista ja levitin lattialle totesin että siitähän tuli paljon hienompi kuin kuvittelin. Kokonaan kuviollinen oli tosi hidasta kutoa, viimeinen pikku pätkä taas valmistui muutamassa tunnissa.