Poikkeustilaa odotellessa

Joskus kolmisen viikkoa sitten maakunnan koronaluvut pomppasi kun joku tartutti kolme-neljäkymmentä ihmistä kahdessa tilaisuudessa. Kyseiset kunnat toimi nopeasti ja määräsi rajoituksia. Tässä kaupungissa ei mun mielestä ole ollut mitään erikoista, jopa päiviä ilman yhtään uutta tapausta, mutta kai ne kaupungin johdossa pelkäsi niin paljon että kaksi viikkoa sitten tuli uusia rajoituksia vuoden loppuun asti. Kaikki kaupungin sisäliikuntatilat meni kiinni, ja tietenkin kansalaisopisto. Joululoma olisi joka tapauksessa alkanut kahden päivän päästä, mutta kansalaisopisto on niin vaarallinen paikka että se piti sulkea kesken kauden. Seuraavana päivänä tuli AVIn kokoontumisrajoitus 20 henkilöä - meitähän on siellä opiston piirissä peräti 8, eli varsinainen väentungos. No bensaa säästyy kun ei tarvitse kuskata poikaa salille. Onneksi koulut toimii.

Kaupunki on nyt jatkanut rajoituksia 10. tammikuuta saakka ja AVI 23. tammikuuta saakka.

Hallitus ei vielä eiliseen mennessä ole määrännyt poikkeustilaa, vaikka asiantuntijat jo sitä suosittaa. Suurin luku on nyt ollut kai yli 600 tapausta päivässä, kun keväällä poikkeustilan aikana se oli muistaakseni kolmensadan luokkaa. Vielä ne ehtii ennen joulua jos "hyvää" tahtoa löytyy. En yhtään ihmettelisi, jos jouluviikolla tulisi ulkonaliikkumiskielto ja erityisen tarkasti valvottaisiin ettei kukaan vie haudoille kynttilöitä.

Pari viikkoa sitten julkaistiin ihan mielenkiintoinen uutinen: neljäsosa koronatartunnoista (sen hetken luvusta) on muilla kuin Suomen virallisia kieliä äidinkielenään puhuvilla. Myöhemmin on mainittu Itä-Helsinki. Ahtaampi asuminen on varmaan totta, kielitaidon puutetta ei voi syyttää koska näin vakavasta asiasta on pitänyt tiedottaa kaikilla mahdollisilla kielillä, etätyön mahdottomuus on varmaan totta, mutta käsidesiä ja maskia voi silti käyttää. Paitsi jos perheen pää sanoo ettei vääräuskoisilta oteta käskyjä eikä käytetä käsidesiä eikä maskia. Vääräuskoisten tarjoama sairaanhoito kyllä kelpaa.

Nythän olisi tähän aikaan vuodesta normaalivuonna influenssakausi alkanut. Tänä vuonna se on tätä.

Mitähän tästä vielä tulee

Kirjoitin jo elokuussa, että täällä riehuu koronan toinen aalto, mutta ei se silloin ollut vielä mitään. Eilen kerrottiin, että viimeisen kahden viikon aikana on todettu viidesosa kaikista Suomen koronatartunnoista. Hallituksen mielestä ei ole vielä mitään syytä poikkeustilan julistamiseen.

Pari kuukautta sitten seurasin huvittuneena, kun hallitus yritti kikkailla numeroilla että sai vapautettua Viron ja Ruotsin matkustelun. Ei viikkoa kulunut, kun niissä tuli niin paljon koronatartuntoja että uudetkin rajat meni yli että heilahti. Ja nyt valtio oikein vaatii ja tukee sitä että laivat kulkee Viroon monta kertaa päivässä. Toisaalta koronatartunnan voi nyt saada Suomessa ihan yhtä todennäköisesti kuin missä tahansa muussa maassa, että onko sillä sitten väliä matkusteleeko vai ei.

Luulikohan joku keväällä ihan oikeesti, että toista aaltoa ei tulisi.

Nyt onneksi rajoituksia määrätään alueittain eikä koko Suomeen samaa. Mutta mä en ymmärrä sitä logiikkaa mitä suljetaan ja mitä ei. Huonojalkainen ihminen ei saa kauppareisulla istahtaa lepäämään kauppakeskuksessa, mutta kapakkaan hän voisi mennä. Kumpikohan on vaarallisempaa. En ymmärrä tätä maailmaa, miksi viina ja matkustelu on ne pyhimmät asiat joihin ei voi puuttua. Koulut ja kirjastot voidaan määrätä suljettavaksi, mutta kapakoita ei.

Mä en tiedä mitä teen jos koulut menee taas kiinni, mä en kestä sitä enää. Naapurikaupungissa meni juuri lukio etäopetukseen, toisessa naapurikunnassa pojan koulussa on maskipakko mutta kirjasto ja urheilutalo on suljettu.

Johonkin vielä pääsee: olin Jarkko Aholan konsertissa. Vielä edellisenä iltana katsoin onko netissä mahdollisesti ilmoitus konsertin perumisesta, ja vasta kun istuin paikallani salissa uskoin että konsertti todella on. Paikkoja ei ollut numeroitu, vaan edestä päin järjestyksessä ohjattiin paikoille ja aina kaksi tuolia jäi seurueiden väliin, ja väliaikaa ei ollut. Mukavaa päästä joskus johonkin.

Maskin käytön alotin kansalaisopistossa, kun kaikilla muillakin oli niin en sitten halunnut poiketa porukasta. Konsertissa ja isossa kaupassa myös, mutta totesin että maskin takaa ei näe kaivella rahaa lompakosta. Ei siis olisi maskin käyttö onnistunut joulutorilla, vaikka olisi ehkä ollut syytä käyttää.

Näpertelyä

 

Viime keväänä alotin käsityökahvilassa tekemään tällaisia penaaleja, saman tien kaksi, kuin liukuhihnalta. Niinhän minä luulin. Kurssi loppui kesken ja toiseen olisin tarvinnut opettajalta vanua, joten en edes yrittänyt valmistaa niitä omin päin. Nyt syksyllä sitten valmistin ne. Ei tullut niin hienoja kuin opettajalla. Mä en vaan osaa ommella tällaisia pieniä piperryksiä siististi, varsinkin pohjan kiinnitys ja kanttaus oli vaikeita. Ohje on Sanna Parangon pystypenaali. Sisällä on eri kokoisia lokeroita erilaisille kynille. Ajattelin että tuleva opettaja saa tästä valita toisen itselleen.

 

Mattoja

Tänä vuonna olen kutonut kansalaisopistossa vain mattoja. Aika vähän niitäkin, koska sattuneesta syystä opiston kevätkausi loppui jo maaliskuussa. Olin juuri ehtinyt saada pois puista nämä kiikkalaiset matot, ja sain ne kyllä viimeisteltyä heti, mutta en päässyt kuvaamaan ennenkuin vasta nyt. Kutoessa matot näytti aika rumalta, kun niissä on niin voimakkaita värejä ja ihan sekalaisia värejä, mutta kun levitin ne kutomon lattialle, ajattelin että tulipa hienot matot. Omalla puulattialla ne näyttää vieläkin hienommalta. Muut tämän vuoden matot onkin samanlaisia tavallisia kolmella kuteella kudottuja, mitä olen tehnyt paljon. Niitä kutoessa ei tarvi ajatella mitään.

Syksy saapui

Maanantaina otin muutaman ruskakuvan. Kehäkukkia olen kasvattanut monena vuonna kasvimaassa: ne on helppoja kun ne kylväytyy itsestään ja kukinta jatkuu pitkälle syksyyn. Hehkuvat värit vie huomion muuten lakastuvalta ja ankealta puutarhalta.

Keräsin viimeiset pienet kesäkurpitsat kasvimaalta. Ihmeellinen syksy, kun ei ole tarvinnut harsojen kanssa pelata. Muutama kylmä yö oli jo monta viikkoa sitten, mutta minun kasvimaalla ei mikään paleltunut silloin.

Toissa yönä oli sitten sen verran pakkasta, että ne kesäkurpitsat ja salkopavut paleltui. Kasvimaassa on vielä pari kukkakaalia, mangoldia, purjoa, ja tietysti porkkanat. Kasvihuoneessa on vielä vähän tomaattia ja paprikoita. Kurkkujakin on, mutta ne ei enää maistu yhtä hyvältä.

 

Alavilla mailla hallan vaara

 

Nämä Aino Vikmanin suunnittelemat lapaset meni listalle heti kun näin mallin. Kuvio on kaunis ja tekniikka on uusi, kun nämä alotetaan kärjestä ja peukalon päästä.

Vähän ihmetytti ohjeen paksu lanka ja pienet puikot, mutta tuli paksut ja lämpimät. En ehkä olisi yhdistänyt vihreää ja oranssia samaan työhön, mutta niin alkuperäisessä mallissakin oli ja harmaa vähän häivytti kontrastia. Tykkäsin kirjoneulekuviosta kun siinä ei ollut viittä silmukkaa pitempiä lankajuoksuja, usein hienot mallit on niin taiteellisia että lankaa juoksutetaan välillä puolen kerrosta. Terän pituuden mittaus oli vähän vaikeaa: piti kutoa terää peukalonhankaan saakka, mutta mihin kohtaan tarkalleen. Mä kudoin niin että varmasti pituus riittää, ja peukalon yhdistämisen jälkeen totesin että 2 - 3 kerrosta vähemmänkin olisi riittänyt. Mutta ihan hyvät tuli, ja jos vielä yritän venyttää leveyttä niin ylimääräinen pituus hukkuu siihen.

Lanka: 7 veljestä tummanharmaa (044) 56 g, oranssi (278) 28 g, vihreä (Eero 031) 29 g

Puikot: 3 ja 2,5