Kevät tulee, hitaasti mutta varmasti

Viime viikon aikana tuli otettua joitakin kuvia kevään edistymisestä. Kylmää on vielä, viime yönäkin oli useampi aste pakkasta.

 Pioni on hyvässä kasvun alussa.

 Vuorenkilpi kukkii pian.

Yksi parsan versokin on jo ilmestynyt. Joskus on syöty parsaa sen verran että tiedetään miltä se maistuu, mutta ei pidetty sitä mitenkään erikoisena herkkuna. Kai sitä nyt mikä tahansa on hyvää kun laittaa voisulaa päälle. Meillä parsa on jäänyt koristekasviksi.

 Lipstikka kasvaa kukkapenkissä talon edessä että on lyhyt matka hakea kesällä keiton mausteeksi. Ja onhan se näyttävän näköinenkin kun tästä vähän kasvaa.

Kiurunkannus on lähtöisin kotoakotoa, siellä sitä kasvoi pihan reunassa heinikon seassa niin paljon että kukinta näkyi kauas. Tätä nyt yritän varjella että säilyisi, kun uutta ei voi enää hakea.

Ensimmäinen sammalleimu kukkii aurinkoisessa kivikkorinteessä. Olen istuttanut useampaa lajiketta, ja ne ovat vielä risteytyneet keskenään eli aika monenlaisia kukkia tulee kevään mittaan. Haaveena oli että leimut peittäisivät rinteen kokonaan, mutta ei ne ihan niin hyvin ole menestyneet, heinää kasvaa välissä.

Tässä katajan vieressä näkyy se syy miksi en erityisemmin pidä keltaisista kukista.

Siitä huolimatta istutin kirsikkapuun alle kevätvuohenjuurta, kun sain jakotaimia.

Ja käenrieskakin näyttää ihan kivalta nurmikolla.

Saskatoonin silmuja. Muutamia päiviä aikaisemmin ne näytti kaukaa katsottuna melkein kuin pajunkissoilta, harmaa nukka pinnassa.

Karviaisessa on jo aika isot lehdet.

Ja toisin paikoin koivussakin.

Sisällä on kaksi chiliä ja ne on kukkineet jo jonkin aikaa. Yhtenä päivänä huomasin kuinka erikoinen kukka on 'Aji Crystal'-lajikkeella.