keskiviikko 25. maaliskuuta 2020

Poikkeustilapäiväkirja osa 3

Päivä 7 tiistai 24.3.

Tokaluokkalaisenkin etäopiskelu alkaa teknisesti sujua niin ettei mun tarvi koko ajan auttaa. Paitsi tänään viimeisen tunnin aikana sähköt katkesi kymmeneksi minuutiksi ja samalla katkesi nettiyhteys. Kyllä tekniikka on taantunut kun nettiyhteys vaatii sähköä - ennen kun laittoi mokkulan koneen kylkeen se toimi niin kauan kun akkua riitti koneessa. Tosin sitä yhteyttä ei voinut jakaa useampaan koneeseen. Valokuitu ilmeisesti toimisi ilman sähköä, mutta se on niin kallis että me ei olla otettu sitä käyttöön, vaikka piuha tulee työhuoneen seinään. Ja tämän kotikoulun takia ei todellakaan oteta sitä käyttöön. Peruskoulun pitäisi olla ilmainen ja on kaupungin asia järjestää opetus niin että opiskelu onnistuu sähkökatkon aikanakin. Tokaluokka saa päivän tehtävät myös wilmassa siltä varalta ettei pääse osallistumaan siiheen meetiin.

Eilen joku virkamies mainitsi kuntien valmiusryhmät. Tässäkin pitäjässä ilmeisesti on valmiusryhmä tai ainakin sitä kootaan. Jo viime vuonna tai edellisenä kyläyhdistys keräsi tietoja kenellä on aggregaatteja, moottorikelkkoja, moottorisahoja, käyttökelpoisia kaivoja, hätämajoitustiloja jne. Poikkeusoloista ja kriiseistä kaikille tulee ensimmäiseksi mieleen Tapaninmyrskyn kaltainen tilanne, ei kukaan ole osannut ajatella tällaista tilannetta. Ei niillä varautumissuunnitelmilla ole mitään tekoa nyt, kun osaa kansasta kielletään auttamasta edes itseään naapureista puhumattakaan.

Nyt näyttää siltä että ravintolat suljetaan lopultakin ja Uusimaa eristetään, joskus loppuviikolla ehkä. Mitä tekoa on valmiuslailla, jos sen nojalla ei voida nopeasti tehdä muuta päätöstä kuin sulkea koulut?

Uudenmaan eristäminen Suomesta ei vaikuta minuun mitenkään niin kauan kun posti, lääkkeet ja kauppojen kuljetukset toimii normaalisti. Nyt kannattaisi ainakin postin ja kaupan keskusliikkeiden miettiä kannattaako ihan kaikki kierrättää Uudenmaan kautta, vai voisiko kuljetukset hoitaa lyhyempää reittiä.

Ravintoloiden sulkeminen ei minuun vaikuta paljonkaan. En käy kapakoissa ollenkaan, ulkona syömässä muutaman kerran vuodessa ja kahviloissa harvemmin. Mutta jos tilaan jotakin sellaiselta firmalta joka toimittaa paketit Matkahuollon kautta, joudun jatkossa tilaamaan sen naapuripitäjään. Meidän asiamies on kahvilassa ja miksi hän pitäisi kahvilaa auki pelkän Matkahuollon takia. Naapuripitäjän asiamies on kaupassa, ja ainakin vielä kaupat saa olla auki. Mies joutuu taas turvautumaan voileipä ja kahvi -eväisiin. Viime aikoina työmaat on olleet sellaisissa paikoissa että hän on päässyt käymään ruokatunnilla jossakin syömässä, mutta se nyt sitten loppuu.

Odotinkin jo koska mies alkaa valittaa ostosten tekemisestä, ja tänään se tuli. Mä olen täällä kotona jumissa lasten etäopiskelun takia ja mies käy töissä, niin miksi mun pitäisi täältä lähteä kauppaan että hän saisi ajella suoraan kotiin. Olen kuitenkin tehnyt ostoslistat niin ettei tarvitsisi käydä kuin yhdessä kaupassa yhtenä päivänä, sehän on hänen oma asiansa jos etsii jotakin ei-kiireellistä kolmesta eri kaupasta samana päivänä. Hänellä ei tunnu olevan käsitystä siitä, paljonko ruokaa kuluu edes normaalioloissa, saati nyt kun lapset syö päivälläkin kotona. Katsoi silmät pyöreänä kun sanoin että tuo papuja 8 purkkia. Mun mielestä se ei ole paljon, kun niitä on ainakin neljää erilaista ja jos tuo kaksi purkkia jokaista. Kun toisi kerralla enemmän, ei tarvitsisi joka viikko "etsiä ihmeellisiä tavaroita ympäri kauppaa ja kuluttaa tunteja ostoksilla". Viime viikolla kirjoitin lappuun 2 pakettia teetä ja hän toi vain yhden. Parin viikon päästä hän saa taas etsiskellä teetä kaupasta. Mä taas ajattelen niin, että kun kotona on säilyviä elintarvikkeita muutamaksi viikoksi, pääsee monta kertaa kaupasta nopeasti kun listalla on vain maito, jogurtti, hedelmät, leipä ja liha.

Tänään keksin että tilaan siemenet Hyötykasviyhdistykseltä tai Korpikankaalta, ei tarvitse sen takia lähteä kaupungin toiselle laidalle.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti