Päivä 9 torstai 26.3.
Pojalla oli joku päivä enkun koe, ja hän erehtyi kysymään opettajalta ennen koetta että mitäs sitten jos tulee sähkökatko. Opettaja vastasi entäs jos tulee maailmanloppu. Tää on juuri sitä tyhmää satakuntalaista huumoria mitä mä en ole koskaan ymmärtänyt, ja nyt ei tosiaan jaksaisi yhtään. Poika oli kiinnostunut omasta oikeusturvastaan että saisiko kokeen tehdä sitten kun sähköt tulee takaisin vai katsotaanko että hän on lintsannut kokeesta, ja aikuinen ihminen vastaa tuolla tavalla.
Päivä 10 perjantai 27.3.
Helsinkiläisten mökkimatkat on näköjään tärkeämpi perusoikeus kuin lasten oikeus opetukseen. Kaikenlaista venkoilua ettei muka voida sulkea rajoja, vaikka on poikkeustila.
Kävin lankakaupassa, ja samalla reisulla kaupungin ainoan vaatekaupan loppuunmyynnissä ja ruokakaupassa. Vaatekaupassakin myyjällä oli hanskat kädessä. Cittarissa oli väkeä, käyn niin harvoin etten osaa verrata normaalitilanteeseen. Hiivaleipäjauhoja ei ollut sielläkään, niinkuin ei missään muuallakaan ole ollut pariin viikkoon. Sivusta kuulin että ainakin pari tyttöä oli tekemässä jollekulle muulle ostoksia kun miettivät että mitähän tämä tarkoittaa listassa. Mietin ajatteleeko muut että mä hamstraan ruokaa kun ostin esim. 6 kg perunoita. Teen perunamuusia isossa kattilassa ja siihen menee 2,5 kg perunoita. Ostin siis vajaan viikon perunat. Normaalioloissa olisin käynyt myös kirpparilla, mutta nyt ei tullut mieleenkään.
Saihan ne lopultakin Uudenmaan rajat kiinni, mutta vain kolmeksi viikoksi. Koulut pistettiin heti kerralla kuukaudeksi kiinni ja nyt jo uhkaillaan että ne on mahdollisesti koko lopun kevään kiinni. Eri ihmisillä on erilainen käsitys asioiden tärkeysjärjestyksestä.
En ymmärrä sitä jokaviikkoista mökkimatkailua. Hyvin harvalla sitä mökkiä voi enää sanoa mökiksi: se on täysin varusteltu omakotitalo kaikkine koneineen ja lämmöt päällä jatkuvasti. Yksi perhe pitää siis kahta asuntoa. Ja kun sinne Kehä kolmosen taakse on päästy asumaan niin miksei sitten myös pysytä siellä, miksi pitää joka viikko lähteä tukkimaan tiet ja saastuttamaan ilmaa että pääsee maakuntiin. Eikö ne osaa päättää missä haluaa olla.
No. Tiedoksi, että täällä Uudellamaalla asuu muitakin kuin helsinkiläisiä. Minä olen jumissa täällä Uudellamaalla. En asu kehä kolmosen sisäpuolella, en omista mökkiä. Eikä täällä meidän kaupungissa edes ole koronatapauksia. Ja silti olen jumissa. Joo, en haluaisi kotoani mihinkään. En ole käynyt lankakaupassa enkä vaatekaupassa, vain töissä ja ruokakaupassa. Mutta haluaisin nähdä lastani sekä veljeäni ja hänen perhettään. Olisin niin mielelläni viettänyt veljeni luona pääsiaisen. En olisi tukkinut teitä. Normiaikanakaan ei veljeni luokse mennessä ole tiet tukossa. Ei myöskään lapseni luo mennessä. Lapseni ja veljeni asuvat Uudenmaan ulkopuolella. Myös isäni, joka on jo pian 80, mutta häntä en voisi tavata vaikka asuisi täällä. Kyllä minä osaan päättää, missä haluan olla. Kirjoitustasi lukiessani tuli tunne, että olit hieman vihainen. Toivottavasti olet jo päässyt sen yli. Minä en ole vihainen vaikka en rakkaitani näe. Onneksi on puhelin. Poikani kanssa en ole edes puhunut - hän kun ei halua puhelimessa puhua.
VastaaPoistaEn ole vihainen, joskus kirjoitan tahallani kärjistetysti ja provosoivasti saadakseni lukijat pohtimaan asioita. Tiedän kyllä että Uusimaa on paljon muutakin kuin Helsinki, ja ymmärrän hyvin että moni olisi lähtenyt pääsiäisenä tapaamaan sukulaisia kun oli pitkä viikonloppu.
VastaaPoistaIhmettelen vain sitä että hallituksen mielestä lasten koulunkäynti on vähemmän tärkeä perusoikeus kuin kaikenlainen matkailu. Ja tällä tarkoitan lähinnä sitä hallituksen lentokenttäsekoilua. Pääsiäisen aikaan jo nähtiin että nuoret ei jaksa enää pysyä kotona, ja juuri luin että koronaan kuolleista kaksi kolmasosaa on ollut hoitolaitosten asukkaita - eli miksei Uudenmaan rajojen avaamisen lisäksi voitaisi avata myös koulut.
Toivon että pääset pian tapaamaan perhettäsi - ei puhelimessa puhuminen ole sama asia.