Äidin jäämistöstä löytyi isälle tulossa ollut villatakki, joka oli nappilistan kiinnitystä ja nappien ompelua vaille valmis. Purin sen ja koska lanka oli hyvää lankaa, Marimbaa, ja upean väristä tumman sinivihreää, päätin tehdä siitä itselleni villapaidan ja aloin etsiskellä mallia. Väri on aika lähellä sitä mikä on nyt Novitan värikartassa kataja, oikeasti vähän vihreämpi kuin kuvissa.
Näin Urbaanin maalaisen podcastissa Veera Välimäen Piece of silverin ja päätin tehdä sen, koska se näytti yksinkertaiselta perusvillapaidalta, jossa on toivomani korkea poolokaulus. En ostanut ohjetta silloin, kun en olisi päässyt heti alottamaan, ja sitten sainkin ohjeen runsas vuosi sitten Mamildalta Langanostolakkokisailun palkintona. Ennenkuin ehdin alottamaan, ehdin nähdä toisenkin version toisen podcastaajan päällä, ja lähinnä kauhistuin että eihän se istu ollenkaan päälle. Siispä siirsin reilusti silmukoita vartalon puolelta hihoihin. Tein mallitilkun koska lankani oli paksumpaa kuin ohjeen lanka, ja mielestäni pääsin oikeaan tiheyteen.
Ensimmäisen alotuksen tein viime vuoden elokuun alussa kun käytiin Kuopiossa ja mennessä oli neljä tuntia aikaa kutoa. Kaulus tuntui alun alkaen mieluummin tiukalta, mutta jatkoin kutomista. Olin kutonut kaarrokkeen loppuun, kun sovitin tekelettä. Edessä oli ihme pussi - jälkeenpäin tajusin että olin sovittanut sitä takaperin, kun oli niin outoa että kerroksen vaihtumiskohta onkin edessä. Pyysin vanhempaa tyttöä kiinnittämään hakaneulalla kainalon alta liitoskohdan että näkisin sopiiko se alkuunkaan, ja tapansa mukaan hän riuhtaisi niin että muutama kymmenen silmukkaa putosi puikoilta. Sitten olikin helppo purkaa koko tekele.
Seuraavaksi otin numeroa suuremmat puikot ja ainakin kaulus tuli sopiva. Kudoin kaarrokkeen ja muutaman kerroksen miehustaa ja hihaa että sain sovitettua. Loin kainalon alle kymmenkunta silmukkaa istuvuuden parantamiseksi. Kyllä oli tilaa, eikun purkamaan.
Purin osan kaarrokkeesta ja seuraavassa yrityksessä nostin etu- ja takakappaleella vain joka toisella nostokerralla. Kainalon alle loin vain kolme silmukkaa, ettei jää reikää. Kudoin miehustan melkein vyötärölle asti ja hihat kyynärpään alapuolelle ennenkuin sovitin. Vieläkin oli liian leveä, hihassa olisi pitänyt kaventaa nopeammin, ja kaarroke oli useamman kerroksen liian korkea. Purin uuteen hihojen erottelukerrokseen saakka - ja kudoin välillä Urbanumin valmiiksi.
Ennen alottamista laskeskelin langan metrimääriä ja ajattelin että hyvinhän tämä riittää. Kuvasta katselin että on se malli vähän lyhyt mutta teen niin pitkän kuin lankaa riittää. En tajunnut että malli on niin paljon lyhyt. Ihmettelin vaan miten sadonkorjuu (crop) liittyy villapaitaan. Toisella yrityksellä aloin jo kauluksen kohdalla epäillä riittääkö lanka sittenkään ja jätin kauluksen muutaman sentin matalammaksi kuin ohjeessa. Sain Mamildalta langanostolakkokisailun palkinnon ja kysyin sattuisiko hänellä olemaan Marimba-lankaa jossakin sopivassa värissä. Hänellä oli kuin olikin ja sain tummanruskeaa, jota ajattelin laittaa hihansuihin ja helmaan jos vihreä loppuu kesken.
Nyt paita on lopultakin valmis, vähän toista vuotta meni. Ja nyt on helppo sanoa että kauluksen olisi voinut tehdä ohjeen mukaiseen korkeuteen, kun lankaa jopa jäi. Olisihan sitä voinut jatkaa toiseen suuntaan vieläkin, mutta jatkoskohta näkyisi liian selvästi, ja voihan sen kääntää suoraksi jos tarvii saada kaulus ylemmäksi.
Musta tuntuu että jatkossa pysyn kaukana Veera Välimäen ohjeista, ainakaan tämän mitoitus ei sopinut mulle alkuunkaan.
Lanka Marimba 50 g = n. 150 m 100 % villaa, 552 g
Puikot 3 ja 4
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti