Menin kesäkuussa ilmottautumaan Supersock World Championshipiin, ja heti seuraavalla viikolla sain tietää että pääsen töihin. Parista viikosta puhuttiin sillä kertaa, mutta sitten tuli uutta.
Lämmittelykierroksen sukat jäi tekemättä, tai alotin kyllä, mutta tuli liian isoa ja oli purettava. Ei sitten aika riittänyt moneen yritykseen ja säätämiseen, niin jätin sillä kertaa tekemättä, mutta laitoin ohjeen talteen.
Ensimmäisellä kierroksella oli korkeaoktaanisena mallina Nicole Simmonsin Amphitrite Socks. Matalaoktaanisen mallikuvasta tuli heti mieleen Jussi-paita, joten ei tullut mieleenkään tehdä. Eikä tämän mallin palmikot olleet pahoja kun ne oli vain yhden silmukan kiertoja eli siinä ei tarvinnut apupuikkoakaan.
Valitsin värit ja silmukkamäärän sen mukaan että teen ne itselleni Kun olin tehnyt vähän vartta, sovitin ja totesin että ei mene sovinnolla kantapään yli, ei tulekaan mulle sopivia. Sitten ennen kärkikavennuksia tyttö sovitti ja sanoi että liian pienet toisen sukan päällä pidettäväksi, ei huoli. No höh. Eihän tällaisia voi myydäkään kun on toisen ohjeella tehty, eikä ole kenelle antaisinkaan. Sovitin uudestaan itse ja totesin että kyllä nämä mulle sopii, on vain jämptimmät kuin mihin olen tottunut, eikä tosiaan mene toisen sukan päälle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti