keskiviikko 8. huhtikuuta 2020

Poikkeustilapäiväkirja osa 7

Päivä 16 torstai 2.4.

Tilasin Hyötykasviyhdistykseltä siemeniä. Toivottavasti saan myös kylvettyä ja hoidettua kaikki.

Päivä 17 perjantai 3.4.

Opettaja on järjestänyt niin että kotitalouden opiskelijat saa hakea kaupasta määrätyn kassillisen tarvikkeita tuleviin leipomuksiin ym. Sama opettaja kasaa tokaluokkalaisille kassillisen askartelu- ja käsityötarvikkeita, mitkä saa hakea koululta ensi viikolla. En tiedä onko se koko kaupungin käytäntö vai vain tämän opettajan.

Sitä olen miettinyt koko tämän ajan, että vieläköhän EU-parlamentti jatkaa sitä järjetöntä muuttoa joka kuukausi viikoksi Brysselistä Strasbourgiin. Ja jos se on nyt tauolla, niin toivottavasti loppuu lopullisesti.

Päivä 18 lauantai 4.4.

Oli pakko saada puhua jonkun kanssa ja tehtiin naapurin kanssa pitkä kävelylenkki. Jos olisin lähtenyt yksin kävelylle, se olisi jäänyt kolmeen kilometriin, mutta jutellessa tuli käveltyä melkein kolmen kilometrin päähän ennenkuin käännyttiin takaisin.

Päivä 19 sunnuntai 5.4.

Pentti Linkola on kuollut. Kun tämän viruksen tehokkuus - tai vaarallisuus - alkoi selvitä, ajattelin että tämä on taas luonnon keino vähentää väkeä, kun maapallo ei kestä tätä väkimäärää. Ihminen vain jarruttaa ettei luonto pääse hoitamaan asiaa. Linkola uskalsi sanoa sellaiset asiat ääneen.

Päivä 20 maanantai 6.4.

Soittelin yhdelle "kotiarestiin" määrätylle ja sain varmistuksen ettei nyt ole kyläyhdistyksen naisten kahvilaakaan. Ei meitä siellä yleensä ole ollut kymmentäkään, mutta kun ei toiset halua jatkaa niin ei sitten.

Päivä 21 tiistai 7.4.

On se hallitus sentään ymmärtänyt jatkaa rajojen sulkemistakin kuukaudella, eikä vain koulujen.

Kansalaisopisto pommitti viesteillä pitkin päivää. Ensin siitä kurssimaksujen palautuksesta ja sitten uusista verkkokursseista.

Kurssimaksujen palautus olikin huijausta: aktiivikortista ei palauteta mitään. Verkkokurssit taas toimii jossakin ihme teamsissa jota ei meidän koneella ole.

Koulut on nyt olleet kolme viikkoa kiinni. Onneksi mun ei ole tarvinnut olla opettaja, mutta kelloa saa vahdata koko ajan että on kahvia ja ruokaa oikeaan aikaan. Pahinta on ettei tiedä kuinka kauan tämä jatkuu. Eikä vielä ole tietoa saako ylioppilaat lakkinsa silloin kun pitäisi vai syksyllä vai kenties ensi vuonna. Tytöllä pitäisi olla pääsykoe parin viikon päästä, mutta vielä ei ole mitään tietoa onko sitä vai eikö ole.

Hyvä asia on se ettei nyt joudu orjatöihin vähään aikaan. Ei ainakaan pitäisi.

Ja toinen se että aurinko on paistanut kirkkaalta taivaalta kun lentokoneita on niin paljon vähemmän saastuttamassa ilmaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti